HAASTATTELUT

Artikkelit
Voice.fi: Meedio Harriet Piekkola: ”Surullisinta on tavata itsemurhan tehneen nuoren vanhemmat”
MTV: Meedio välittää viestejä henkimaailmasta: Elämä jatkuu toisella tasolla
Me Naiset: Meedioistunnoista ja intuitiosta oppaan kirjoittanut Jutta Gustafsberg: ”Saan henkimaailmasta ohjeita bisnekseen”
MTV: Matka edellisiin elämiin – mitä meedion luona tapahtuu?

Podcastit
Yle Areena: Haastattelussa meedio Harriet Piekkola

K4 jakso 10 Yliluonnollisen laidalla ft.meedio Harriet Piekkola

BFF podi Spotify, Supla

Svea Richanau

Eittämättä yksi Suomen tunnetuimmista sekä todistusvoimaisimmista meediosta on ollut Svea Richnau(1922-2007), jonka meediotilaisuudet Balderin salilla täyttyivät niin tavallisesta kansasta kuin tunnetuista suomalaisista poliitikoista, näyttelijöistä ja taiteilijoista. Tilaisuudet pidettiin ruotsin kielellä ja käännettiin suomeksi. Suomen Spiritualistisessa seurassa Svea vaikutti vuodesta 1948 alkaen ja hän teki vapaaehtoistyötä meediona yli 50 vuoden ajan, aina vuoteen 2002 saakka. Ylen ruotsinkielinen toimitus on saanut valmiiksi 4.8.2023 hienon dokumentin Sveasta, ja se on kuunneltavissa Areenalla sarjassa ”Finlandsvenska original”, osa 5: Svea Richnaus många liv. https://arenan.yle.fi/poddar/1-66128441 Svean henkilökohtainen haastattelu (suomeksi) vuodelta 1990 on kuunneltavissa myös Areenalla https://areena.yle.fi/podcastit/1-63138888

Elokuva

Haavoittunut enkeli ranskalaisen silmin

Kamera seuraa vaivaiskoivikossa kulkevia kahta totista teinipoikaa, jotka kantavat puisilla aisoilla nuokkuvaa valkeaan toppatakkiin pukeutunutta enkelityttöä. Tämä näkymä on ranskalaisen elokuvaohjaajan Jean Michel Rouxin toisinto taidemaalari Hugo Simbergin maalauksesta Haavoittunut enkeli. Suomalais-ranskalaisessa dokumenttielokuvassa Pohjolan enkeli useat eri-ikäiset ja eri aloilla toimivat ihmiset ympäri Suomen kertovat, mitä maalaus heille merkitsee. Ja pohtivat, keitä olivat kuvan pojat ja enkeli.

Teksti: MaaritHeinonen

Päätin piristää marraskuista pimeää arki-iltaani tällä elokuvateatterin erikoisnäytökseen tulleella enkeliaiheisella dokumentilla. Leffaseuranani ja parkkienkelinäni oli Turun Seudun Spiritualistien puheenjohtaja Marja-Liisa Vainio.

Marja-Liisalle Hugo Simbergin (1873– 1917) kuuluisin maalaus Haavoittunut enkeli (1903) kuvaa haavoittunutta ihmissielua, jota arvokkaasti kannetaan taivaan kotiin.

Dokumentissa haastateltu presidentti Tarja Halonen näkee siinä viittauksia tuleviin vaikeisiin vuosiin: sisällissotaan, talvisotaan, jatkosotaan. Alakoululainen tyttö pohtii, onko enkelin kädessä oleva yrtti- kimppu myrkyttänyt hänet. Koululaispoika näkee, että enkeli on taittanut siipensä lentäessään liian lujaa. Maalaus saa ensihoitajana toimivan nuoren miehen pohtimaan omaa työtään ja sitä kuinka, meillä ei ole varaa kadottaa yhtäkään sielua.

Moottorisahalla puunrungoista enkeleitä esiin sahaava ite-taiteilija saa maalauksesta inspiraatiota omaan taiteeseensa. Nuori nainen toteaa, että hän ei ole uskovainen,muttaarveleesiltienkeleitäolevan. Tyttärensä haudannut äiti näkee enkelissä tyttärensäsielun. Vanhempi rouva kuvailee myös haltioita ja metsänväkeä. Pappi tuntee maalauksessa suomalaisen sielun paljaana kuin sortokauden kansallisen ilmestyksen.

Psykoterapeutti pohtii enkeleiden merkitystä hoitotyössä tärkeänä pohdinnan apuvälineenä ja lohduttajana.

Meedio Harriet Piekkola näkee Simbergin Tampereen tuomiokirkkoon maalaamassa Haavoittuneen enkelin freskossa oman syntymä- ja varhaisen lapsuusmaisemansa.

Freskon taustalla on kuvattu Töölönlahti savupiippuineen. Isoisäni vanhemmat asuivat rivitalossa Töölönlahdella ja olivat töissä Suomen sokeritehtaalla, jonka savupiiput näkyvät maalauksessa.

Kuvauksia ja enkelimatkoja

Dokumenttia kuvattiin eri puolilla Suomea maaliskuusta 2016 maaliskuuhun 2017.

Harriet oli yksi dokumentin tekoon pyydetyistä.

Viime helmikuussa elokuvayhtiö otti minuun yhteyttä kysyen, tulisinko haastatteluun. Puhuin tunnin verran englanniksi kuka olen, mitä teen ja tietenkin enkeleistä. Jälkeen päin kuulin, että Jea nMichel käänsi sen ranskaksi ja antoisen suomalaiselle, joka käänsi sen suomeksi, sen jälkeen hän valitsi ne asiat mistä puhun dokumentissa.

Harrietin osuuden kuvauspaikaksi Jean Michel olisi halunnut Nuuksion kansallispuiston, mutta se osoittautui liian vaikeaksi kulkea ison kuvausryhmän kanssa. Harrietin puolison Hannu Piekkolan pojan tyttöystävä oli mukana sopivia kuvauspaikkoja etsimässä. Alice ehdotti käyntiä Piekkoloiden kesäpaikassa lähellä Nuuksiota.

Jean Michel ihastui paikkaan ja annoimme luvan kuvauksille. Yöllä oli satanut vähän lunta ja räntää ja maa oli valkoinen, mutta se oli ilmeisesti vain hyväksi.

Ja niin dokumentissa Harriet kävelee unenomaisen kaunista lumipeitteistä mökkitietä pitkin kertoen enkeleistä ja enkeleiden kanssa työskentelystään.

Harriet piti kevään aikana pari enkelimatkaa Jean Michelille, jolloin hän pääsi kokemaan oman enkelinsä sekä mummon ja isän vierailun henkimaailmasta.

Elokuun lopulla hän kerran koputti työhuoneeni ikkunaan ja sovimme uuden enkelisession hänelle. Olimme useita kertoja puhelinyhteydessä ja hän täydensi enkeleihin ja henkisyyteen liittyviä asioita.

Jean Michel on hyvin herkkä, karismaattinen ja nöyrä. Hän on tehnyt aikaisemmin Islannissa dokumentin näkijöistä ja shamaaneista, ehkä se oli jo pohjaa tälle Pohjolan enkelille. Mystisyys ja salaperäisyys kiehtovat häntä. Ehkä me suomalaiset olemme vähän erikoisia, Harrietkuvaa.

Dokumenttiin haastateltiin yli 400 ihmistä, joista osa valikoitui dokumenttiin. Harrietille ja muille dokumentissa esiintyneille paljastui vasta teoksen valmistuttua, keitä kaikkia oli mukana.

Kutsuvierasnäytännössä näin ensimmäisen kerran osan dokumentissa olevia henkilöitä. Osa meistä oli saanut myös kutsun cocktailtilaisuuteen Ranskan suurlähetystöön elokuvan jälkeen. Keskusteluissa tuli ilmi, että Jean Michel oli löytänyt netin kautta paljon ihmisiä, ehkä niin hän löysi minutkin.

Sydämeni sykähti erityisesti silloin,
kun puhuin haavoittunutta enkeliä esittäneen nuoren tytön sekä enkeliä kantaneiden kahden nuoren pojan kanssa. He olivat aivan ihastuttavan herkkiä ja vähän hämmentyneitä kaikesta dokumentin tuomasta huomiosta. Jean Michel oli todella löytänyt oikeat henkilöt näihin rooleihin.

Maalaus porttina toiseen maailmaan

Harriet yllättyi valmiin dokumentin nähtyään, miten mukaansa tempaava se oli kaikkien henkilöiden ja musiikin kautta. Se yllätti myös Marja-Liisan ja minut, ja olisimmekin heti perään halunneet katsoa sen uudelleen. Olisi ollut kiinnostavaa pysähtyä tarkemmin pohtimaan, miten eri ihmiset tulkitsevat oman kokemuksensa kautta maalausta. Dokumentti oli moninpaikoin kovin nopearytminen, eikä antanut aikaa katsojalle luoda yhteyksiä eri henkilöiden kokemusten välille. Tuntui, että ohjaaja oli halunnut sisällyttää mahdollisimman monia tarinoita eikä malttanut karsia.

Dokumentin tapa päästä käsiksi toiseen
maailmaan maalauksen tulkinnan kautta oli erittäin oivallinen. Maalauksen kautta monet pystyivät sanallistamaan näkymätöntä ilman oudoksi leimaamista, siitä pitivät huolen julkisuuden henkilöiden valitseminen kertojiksi. Simbergin maalaus on myös laajalti tunnettu, arvostettu ja rakastettu, ja onhan se äänestetty Maamme tauluksi.

Spiritualistille enkelit ja sielut ja tuonpuoleinen eivät ole mitenkään yllättäviä tai erikoisia keskustelunaiheita. Siinä mielessä dokumentti ei yllättänyt, mutta se yllätti, että niin monet, niin nuoret, vanhat, naiset, miehet kuin julkisuuden henkilötkin,kertoivat tuntevansa vahvasti enkeleiden energian.

Se, että dokumentti sai rahoitusta Suomen satavuotisjuhlavuoden rahastosta, kertoo myös ilahduttavasti siitä, että yhteiskunnassamme osataan arvostaa henkisyyttä ja jopa spiritualistisuutta. Tämä arvostus näkyy myös dokumentista laadituista arvosteluissa ja esittelyissä. Niissä poikkeuksetta kuvataan sen kertovan vahvasti suomalaisuudesta, suomalaisesta sielusta. Tarvitaan vain Suomeen lumoutunut ranskalainen elokuvaohjaaja osoittamaan meille tämän kaiken olemassa olevan henkisyyden.

Enkeleissä ja taiteessa on totisesti voimaa.