kuolemaa ei ole

All posts tagged kuolemaa ei ole

Kuolema

Meedion tärkein tehtävä on todistaa, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen,kuolemaa ei siis ole.
Vaan sielu siirtyy toiselle tasolle ilman fyysistäkehoa.

Kuolema – kuollut

Synkkä sana kuolema, se pitää sisällään annoksen pelkoa, se on kaiken loppu, vanhetessaan ihmiset pelkäävät hetkeä jolloin heidän on siirryttävä toiseen tasoon, valoon ja rakkauteen.

Miksi ihminen pelkää, siirtyminen tuntemattomaan ja tulevaisuuden pelkoa. Ajatus myös siitä miten on elänyt elämänsä, onko täyttänyt haaveensa ja toiveensa.

Minun kokemukseni
Miten henkimaailma valmistautuu sielun vastaanottamiseen tai oikeastaan minulle näytettiin kuva, että voisin auttaa läheisiä tapauksen tiimoilta.

Olin puolivalvetilassa ja näin isovanhempani henkimaailmassa järjestämässä juhlia, kaikki olivat pukeutuneet kauniin kultaisen oranssin sävyyn, he heiluttivat viirejä ja ilmapallot oli laitettu juhlan kunniaksi, aivan kuin maan päällä. Muitakin sieluja oli paikalla runsain joukoin. Tunnelma oli valon, rakkauden ja ilon täyttämä hetki.

Aamulla herätessä ajatuksissa oli heti isäni, hänelle oli tehty sydänleikkaus, oliko juhla järjestetty hänen kotiintulonsa kunniaksi. Muutaman tunnin kuluttua isäni soitti kertoen, että serkkuni oli siirtynyt onnettomuuden kautta henkimaailmaan edellisenä iltana.

Minun isovanhempani olivat myös hänen isovanhemmat. He olivat odottaneet serkkuani ja iloitsivat hänen kotiin paluusta, vaikka kaikki maan päällä olivat surun murtamia, nuoren henkilön poismenosta.
Minua lohdutti ajatus kotiinpaluusta, juhlista ja rakkaiden jälleennäkemisestä, serkkuni ei siirtynyt yksin vaan valon ja rakkauden ohjaamana.

Katson sairaalan ikkunasta, Suomen lippu liehuu vasten sinistä taivasta ja puiden lehdet ovat avautumassa. Äidin käsi on kädessäni, se tuntuu vielä lämpimältä. Kipupumppu napsahtaa säännöllisesti,huoneen hiljaisuudessa muistuttaen helpottavasta unesta ja avusta, eräästä vaiheesta ihmisen sielunmatkasta.

Pari päivää aikaisemmin ,äitini katsoi katon rajaan ja sanoi iloisesti ”mamma och pappa”, silloin tiesin, että siirtymisen hetki lähenee, rakkaita oli jo vastassa. Äiti oli valmis lähtemään. Hän siirtyi kaksi päivää myöhemmin valoon.

Jokaisen kokemus on ainutlaatuinen ja jokainen kokee asiat omalla tavallaan ja kuitenkin jokainen kokemus on täydellinen ,juuri sellainsena kuin sen kokee.

Kun synnymme tänne maan päälle fyysiseen kehoon, olemme laatineet oman elämänkaaren, mitä tulemme oppimaan ja mitä opettamaan.Ne eivät ole rangaistuksia, vaan kokemuksia. Sielut ovat kuin hämähäkin verkko, joka yhdistää meidät yhteen, olemme lähteneet yhdessä alkulähteestä, sinne me palaamme.

Jokainen meistä on laatinut määrätyt sopimukset rakkaiden kanssa, niissä opeissa missä haluaa kasvaa. Juuri ne kipeimmät ja yllätykselliset asiat, jotka koskettavat sydämen energiaa, kuten rakkaan siirtyminen nuorena tai yllätyksellisesti. Asioita ei aina ole helppoa ymmärtää tai käsittää miksi? Ja kuitenkaan, kukaan meistä ei voi tietää mitä kukin on tullut opettelemaan ja opettamaan. Valmiita vastauksia ei ole, vaan itse elämämme omaa matkaa, luoden hetki hetkeltä elämää, kaikkine muotoineen ja kohtaamisineen.

Hengen kertomaa

Henki kertoi siirtymisestä toiselle tasolle taistelutantereella.

”Olin kulkenut juuri ei Kenenkään Maan poikki, kun tunsin äkillistä tuskaa sydämeni yläpuolella ja melkein heti tulin tiedottomaksi. Herätessäni seisoin kentällä ja jalkojeni juuressa oli miehen ruumis, joka kaikesta päättäen oli haavoittunut. Huusin miehilleni, että he tulisivat auttamaan haavoittunutta, mutta kukaan ei kuullut ääntäni; otaksuin että miehet taistelun melskeessä eivät voineet sitä kuulla ja niinpä päätin itse auttaa häntä.

Ensi kertaa näin miehen kasvot. Ne olivat omani. En sittenkään käsittänyt mitä oli tapahtunut. Katselin ympärilleni. Ympäristö ei ollut muuttunut. Totuus valkeni minulle vasta sitten, kun näin vieressäni kapteenin, joka oli ”kuollut” minun syliini vain muutamia minuutteja aikaisemmin. Silloin tiesin – olin siirtynyt Suureen Tuntemattomaan Maailmaan.

En tiedä kuinka kauan seisoin ja katselin tätä saven ja veren- tahrimaa näkyä, kunnes ymmärsin, etten minä voinut millään tavalla pysähdyttää tätä verilöylyä ja raakalaisuutta ja sitten vihdoin saapui siunattu unohdus. Kun heräsin jälleen, olin omassa kodissani ja seisoin äitini ja isäni välissä; he surivat kadotettua poikaansa ja minä olin elävänä todistuskappaleena, ettei elämä loppunut ”kuolemaan”. Toivoisin, että tämä kuva meidän jälleennäkemisestämme riippuisi, joka kodin seinällä; Ikuisen Elämän loistavan symbolina.

Mitenkä ihminen voi olla kuollut, joka palaa takaisin ja todistaa identiteettiään, joka voi tulla meidän luoksemme ja käyttää sanonta tapoja, joita me tunnemme ja puhua aivan samoin kuin hän puhui eläessään maan päällä maallisessa kehossaan?

Mikä on itsessään selvä vastaus, vaikka koettaisimme kaartaa ja kieltää tätä seikkaa? Ilmeisesti, että kuolema ei ole missään suhteessa elämän loppu, vaan muutos toisesta tilasta toiseen , jossa ihmisen maan päällä voitetut henkiset saavutukset ja tottumukset säilyvät. Jotta se voisi tapahtua, täytyy ihmisellä syntyessään olla kaksi kehoa, muuten hän ei voisi erota toisesta siinä muodonvaihdoksessa, jota sanotaan ”kuolemaksi” ja edelleen olla elävä olento.

Olette kuulleet puhuttavan ” Olen puhunut kuolleiden kanssa”, että toistaessani, näitä sanoja en sano mitään uutta, vaan pikemmin vain toistan saman totuuden, jota lukemattomat todistajat yli koko maailman ovat sanoneet. On tietenkin vaikea kuvitella mielessään yksilöä, jota ei voi nähdä luonnollisin silmin. Kun rakkaan olennon kuolemasta on kulunut jonkin aikaa, niin hänen selvä kuvansa muuttuu hämäräksi ja vaikka me rakkaudella muistaisimme sitä aikaa, jolloin hän eli meidän kanssamme, niin hänen kuvansa ei pysy sittenkään enää selvänä. Ennemmin saatamme muistaa ne negatiiviset teot tai sanat mitä hän lausui, emmekä voi niistä selvitä ellemme anna anteeksi, itsellemme, hänelle ja päästää irti. Näin vapautamme itsemme avaamaan sydämemme ymmärtäväiseksi itsellemme ja kanssa kulkijoille.

Se joka ei ole perehtynyt asiaan, yhteyteen henkimaailmaan, on hyvin vaikea uskoa, että me voimme kuulla kuolleeksi oletetun ja haudatun henkilön ”äänen”.

Henkien kertomaa

Erosin maan energiasta ja siirryin toiselle puolelle, yritin kovasti kertoa sitä läheisilleni.
Ensimmäiseksi teidän tulee tietää, että tiesin elämän päättyneen maan päällä ja olin aivan varma, että lausuin teille maalliset jäähyväiset. Pian sen jälkeen vaivuin puoleksi tuntemattomuuteen ja huomasin paljon sellaista, mitä en voinut ymmärtää ja mikä näytti kovin kaukaiselta ja hämärältä.

Vähitellen hoitajat koko ympäristö katosi ja toisia olentoja läheni ja minä saatoin nähdä rakkaan pikku äitini ja isäni ja monet muutkin. Mutta sittenkin pysyin vielä kiinni ruumiissani. He kehottivat minua seuraamaan heitä ja silloin eroaminen kehostani alkoi. Olin lyhyen hetken täysin tajuttomana, en nähnyt ketään, mutta sitten tuntui kuin voimakas käsi olisi ojentautunut minua kohti ja nostanut minut ilmaan. Tulin tajuihini ja lepäsin nyt uudessa henkikehossa, noin metrin verran vanhan kehoni yläpuolella; silmät, kasvot ja jalat olivat vastatusten ja side, joka lähti palleastani, piti minua kiinni vanhassa kehossa. Minä leijailin ilmassa, mutta tunsin olevani edelleen sidottu. En käsittänyt, että tämä merkitsi siirtymistä toiseen elämään, se tuntui vain minusta hyvin kummalliselta.

Näin jälleen siteen, joka yhdisti palleat toisiinsa. Kuulin napsahduksen ja olin vapaa; uusi ihminen uudessa kehossa. Ympärilläni olivat kaikki rakkaani, muut tuttavani. Mikä hetki – miten ihmeellinen, kaunis ja pyhä hetki. Suuri hetki, jolloin ihminen syntyy uudestaan. OLIN SYNTYNYT HENKIMAAILMAAN. Se oli kokemus tulosta elämään. Minut toivotettiin tervetulleeksi ja sitten sanottiin, että lähtisimme matkalle. Tietysti ajatukseni siirtyivät siihen kuvaan, joka mielikuvituksessani edusti henkimaailmaa.

Vanha rakas ystäväni tuli luokseni ja laskien oikea kätensä otsalleni hän lausui rauhoittavia sanoja. Vaivuin jälleen tajuttomuuden tilaan, sillä tämä matka olisi ollut liian rasittava vastasyntyneelle keholle. Minut kuljetettiin pois ja lepo aikani viikon päivät, näin ajattelin, tulin taas tajuihini ja ymmärsin saavuttaneeni uuden elämän, joka kohotti, vahvisti ja rohkaisi minua ja antoi minulle tyydytyksen tunteen.

Jollakin tavalla tunsin, että kaikki oli hyvin. Vihdoin kotona. Kerro kokemuksestani toisillekin. Jos voit irrottautua kuoleman pelosta, olet saavuttanut paljon.

Tällä tasolla emme aina heti saa tietoa jos joku on siirtynyt maan päältä henkitasoon, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei kukaan ole tietoinentulijasta.

Ajatelkaa näin, jos joku siirtyy vaikka henkimaailmaan muualla kuin Suomessa, tieto ei ehkä heti tavoita teitä. Tämä tosin on hyvin harvinaista. Joskus kohtaaminen on kuin tapaisi hyvän ystävän yllättäen kadulla, jota ette ole nähneet vähään aikaan.

Autamme tulijoita, jotka ovat saaneet kutsun kotiin, heidän herätessään.

Henkimaailma on suurin voima, kaiken peruste alimmasta korkeimpaan. Vaikka olemme aina teidän lähellänne, niin ette näe meitä mutta kaipaatte meidän läsnäoloa, siksi täytyy olla kyyneliä. Me olemme onnellisia, kun meillä on olemassa kanava, jota myöten voimme tulla luoksenne ja todistaa, että elämme yhä vielä eikä kuolemaa ole.
Ettekö tiedä, että maan päällinen elämä on nukkumista verrattuna siihen elämään, jota me vietämme? Täällä henki on ikuisesti virkeä.

Eläessäni maan päällä minulla oli kaksi kehoa, nyt ainoastaan yksi. Elämän pienet muodot minun luullakseni ovat kadonneet, en näe niitä. Siinä elämässä missä elätte – siinä teidän täytyy olla tyytyväiset. Teidän oman luottamuksenne voima, ollessanne valvetilassa (päivällä) auttaa meitä suuresti, vaikka te nukutte, olette erossa fyysisestä kehosta, jota te käytätte valve-aikana; siitä huolimatta teidän luottamuksenne voi vahvistaa voimaa. Niinpä, mitä täydellisempi teidän tietonne, sitä täydellisempi on myös luottamuksenne.

Mitä suurempi luottamus, sitä suurempi menestyksen mahdollisuus. Joskus se saapuu heti, joskus sitä saa odottaa kauan, mutta lopulta se saapuu.

Toinen on kaatunut, kadottanut henkensä taistelutantereella, toinen on kutsuttu kotiin, mutta kumpainenkaan ei puhu ”kuolemasta” minään kauhua herättävänä tai aavemaisena tapahtumana. He puhuvat kunnioituksella; he sanovat, että kannattaa tämän pyhän hetken vuoksi erota maallisesta kehosta, kun se on täyttänyt tarkoituksensa, samalla tavalla kuin hyönteisen kotelo tulee tarpeettomaksi perhosen syntyessä. Niin sanottu ”kuolema” on vain olotila, jossa ihminen vaipuu suloiseen puoli tajunta tai kooma tilaan.. Käytän ehdoin tahdoin sanaa puolitajunta, ehkä nopeammat tavat siirtymisen hetkellä ovat toisenlaisia, mutta yhtä rakastavia ja valon täytteisiä. Jokaisen henkilön kokemus on yksilöllinen, mutta pääasiallisesti hyvin samankaltaiset. Me näemme yhä enemmän ja voi vaeltaa toisissa maailmoissa ja kuitenkin palata takaisin omaansa.

David Bedbrook/Monet Ovat Jumalan Tiet
1949/suomennos Helmi Krohn
Harriet PiekkolaKuolema